keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

This is it!

Aikanaan jokaisella reissulla on myös tapana päättyä. Nyt tuli sen aika, ja oli aika laittaa kamat kasaan. Tätä kirjoitusta kirjoittelenkin jo ihan koti-Iisalmesta.





Bilbao, Baskinmaan pääkaupunki ja baskikulttuurin ydinpaikka. Mitä muuta reissulla opittiinkaan, kuin sanomaan cafe con leche, uno cerveza ja buenos noches?.. Kuukaudessa oppi tuntemaan ainakin jonkin verran ihmisiä, ja espanjalaista kulttuuria. Muutamia asioita olisi jokaisen hyvä tuoda mukanaan edes kourallinen tuliaisiksi espanjasta, nimittäin espanjalaisten ystävällisyys ja avoimuus. Maasta, jossa n. 25% on työttömiä, ja keskimääräinen palkkataso hintatasoonkin nähden alhainen, oli hankala havaita sitä negatiivisyytta ihmisistä.

Viimeinen viikonloppu, ja pääsiäisviikko sisälsivät aika mahottoman paljon tekemistä..

Sunnuntaina suuntasin n. 80km päähän Bilbaosta sijaitsevaan San Sebastianiin, jossa vietin lämpimän sunnuntaipäivän:) Bussi lähti jo hyvissä ajoin aamulla, n. 8:45.

Ihan ei vielä uimakelit olleet, mutta lämmintä ja hiekkaa riitti.

Tämmöinen olo jäi kotimatkalle, eli syötyä ja juotua tuli hyvin!

Kesätöissä akvaariossa

San Sebastianissa vierailin mm. Merenkulkumuseossa, ja Aquariumissa, joka on vähän samantapainen, kuin Linnanmäen Sea Life. Merenkulkumuseo oli pettymys, mutta Aquariumissa riitti ainakin jonkinverran katseltavaa:)
Varasin bussiliput vasta lauantai-iltana, ja myöhäisemmät linjat oli täyteen buukattuja, joten paikat piti kiertää hiukan kiireellä. Paluu-Bussi lähti jo 15.10 takaisin kohti Bilbaota.

Nemoa etsimässä.


Kaikki on valmista ulkoista uhkaa varten.

Korkeammalta avautui mahtavat maisemat.
San Sebastiainin reissu huipentui Urquell -vuoren huiputukseen. Kiipeäminen sinne oli lämpinä päivänä aika työlästä, mutta näköalat huipulta palkitsivat.
Urgull-vuoren päällä oli tällainen patsas.
Ilmeisesti nimeltään kristittyjen patsas
Vähän samantapainen, kuin Rio De Janeirossa.

Meitsie.

Kuva toiselta puolelta Uruguellia.

Katu-musisointia San Sebastianissa.
Matkalla takaisin Bilbaohon sai matkata luxus-bussissa. Espanjankielinen
Rillit huurussa ei oikein napannut..

Kolme viimeistä työpäivää meni nopeasti. Joitakin uusiakin työhommia jopa löytyi:) Maanantaina oli Crew Inspector -ohjelmiston esittely, joka hoitui Skypen välityksellä. Elina ja Ander Latviasta esittelivät tämän henkilöstönhallinta -ohjelman tärkeimpiä ominaisuuksia Mr. Candinalle ja toimiston väelle. Esittely oli ihan mielenkiintoinen, vaikka itse en ko. ohjelmaa tule koskaan tarvitsemaan tai opettelemaan:) Jäi edelleenkin auki, mitä mieltä henkilöstö oli Crew Inspectorista.. Se jääköön arvoitukseksi..

Viimeisinä työpäivinä oli koneiden siirtoa työpisteestä toiseen..


Maanantaiksi Iker hommasi Outille, Miialle ja minulle liput Athletic Clubin peliin. Lippuja on kuulemma todella vaikea saada, varsinkin kun osa uudesta stadionista on vielä edelleen rakennuksen alla. Tunnelma pelissä oli aivan mahtava, vaikken suurin jalkapallofani olekaan. Ihmiset huusivat ja lauloivat Athletic Clubin kannatuslaulua ja ainakun tuli maali, niin koko stadionin kansa nousi ylös riemuitsemaan tapahtunutta. Uskoisin, että Suomessa ei tällaista ilmiötä nähdä ihan joka pelissä.
Athletic Bilbao vs. Malaga CF

Peli päättyi 3-0 Athletic Clubin hyväksi! 

Reissun tavoitteena oli syödä Paellaa, viimeiselle viikolle sekin jäi:)

Tiistaina Mr.Candina vei minut ja Juhan töiden jälkeen Bakioon, pieneen rantakylään n. 45min ajomatkan päähän Bilbaosta. Josen ranta-asunto sijaitsee siellä, ja hän halusi näyttää San Juanin meille. Laskeuduttiin rantaan katsomaan tarkemmin pienellä kalliosaarella sijaitsevaa kirkkoa ja sinne vieviä portaita.

Tämän paikan nimi on San Juan, kuvasssa näkyy pieni saari, jonka
huipulla on vanha kivikirkko.

Silta ja rappuset näyttävät aivan pieneltä kiinanmuurilta.

Kirkko oli remontissa, joten ei päästy tämän lähemmäksi..

Yks tykkää!

Mr. Candina haki meidät parin tunnin seikkailun jälkeen pois San Juanista, ja menimme vierailemaan hänen asunnollaan Bakiossa. Pari tuntia meni ihan jutskaillessa Candinan surffaus-urasta, sekä Espanjan ja Suomen kulttuureista. Mr.Candina vaimoineen osoittautui erittäin vieraanvaraisiksi, ja olisi iltaa voinut pidempäänkin istua. Viimeinen bussi lähti kuitenkin jo kymmeneltä, ja seuraavana aamuna oli viimeinen töihin herääminen.
Näkymä mr. Candinan rantahuoneiston tertsiltä.

Bakion rantaa, aivan upea keli oli.

Mr. Candinalta löytyi tällainenkin..

Candinan perhe, ja ottopoika Juha!




Viimeisen duunipäivän aamu oli aurinkoinen.



















Käyiin Mr.Candinan kanssa lounaalla kiinalaisessa
ravintelissa viimeisen työpäivän kunniaksi.

Työpaikoista lähtemiseen liittyy aina tiettyä luopumisen tunnetta, mutta myös haikeutta. Vaikka työ Candina Groupilla ei ollut unelmaduunia, jäi sieltä kuitenkin elinikäisiä muistoja ja kontakteja. Työporukkaan ehti jo tutustua, ja heidän kanssaan tuli toimeen erinomaisesti. 
Varsinkin tästä työpaikasta lähtiessä oli tunne, että jokin ainutlaatuinen on loppumassa. Ja kyllähän tämä ikimuistoinen reissu olikin!

Huomatkaa tämä Halavatun Pappojen piilomainonta kuvassa:) Ihan koko toimiston väki ei enää ollut töissä kuvauksien aikaan:(

Ujo Suomi-poikakin pääsi kuvaan!

Viimeisen työpäivän jälkeen oli edessä viimehetken matkamuisto-ostokset... Illalla mentiin Juhan,Maijan,Jarin ja Leon kanssa Mr.Wokkiin syömään. Leo ja Jari ovat Juhan kavereita, ja he tulivat Bilbaohon parin päivän reissulle lomailemaan.
Käytiin viimeisen työpäivän iltana vielä Mr.Wok -ravintelissa,
jossa oli kaikenlaista tarjolla sushista kalmariin, tämä on vain
alkupalaa..

Torstaina käytiin ajelemassa pitkin Bilbaota Leon ja Jarin vuokra-autolla. Ei kuitenkaan löydetty suoraa tietä läheisen vuoren huipulle, joten se reissu jäi tekemättä. Käytiin iltapäivällä syömässä Juhan työpaikalla Kokkenissa. Tilasimma viiden ruokalajin menun, joka sisälti kaikenlaisia erikoisuuksia...


Kokkenissa syötiin... Lampaan aivoja.. 






Naudan mahalaukkua ja sorkkaa, sekä perunamuusia.






















Perjantai oli mahtava päivä. Vaikka nukuinkin vähän liian pitkään, niin ylös selvittyäni pääsin sattumalta viettämään viimeistä päivää paikallisen väen seurassa. Lähdin nimittäin Bilbaon laidalle valloittamaan erästä vuorta Funicular-junalla, ja sattumalta törmäsin funicularin asemalla työkaveriini Urtziin ja hänen kavereihin. Siinä sitä sitten kiivettiin huipulle ja otettiin arskaa. Istuskellessa pelattiin myös korttia ja kuunneltiin Jukka Poikaa, koska Urtzin kaveri oli reggae-fani


Jamaica-guy, Peräkammarinpoika ja Urtzi.
Otettiin vähä miesten kesken matsia. Melkein tuli tasapeli, mutta
kun otin tämän kuvan, niin vastustaja teki maalin:(

Nuorempaa Serranon perhettä.
Pakkauduttiin koko porukalla Urtzin autoon.

Panoraamaa vuoren päältä..

Urtzin&kumppaneiden kanssa seikkailun jälkeen suuntasin vielä Casco Viejoon sanomaan Adios kaikille Espanja-ystäville. Perjantai meni aikataulujen osalta plörinäksi, koska kotiuduin Deustoon vasta n. 00:30, matkalaukku yhä pakkaamatta:D Oli tietenkin käytävä sanomassa Heihei myös alakerran kahvilan emännälle, Carmenille. Herrasmiehenä ajattelin myös muistaa häntä ruusulla..
Perjantai-iltana kävin vielä Neljän Michelin -tähden ravintolassa
kebabilla:)
Yöllä oli aika sanoa adios myös kämppiksille, Juhalle,Maijalle,Miialle ja Outille:)



Pakkaaminen osoittautui hankalammaksi kuin oletin... Tavaraa oli enemmän kuin tullessa ja osa niistä särkyviä, joten meni hetki miettiessä. Päätin valvoa koko yön, koska aikaa nukkua olisi ollut vain muutama hassu tunti.


Kamat kasaan, taksi oottaa! Klo 5:30 oli aika jatkaa matkaa..


Matkalaukku pakeni eteiseen ja oli valmis lähtöön:)

Odoteltiin laukun kanssa taksia ihan hyvässä sovussa:)

Lentokentällä sattui ehkä suurin kommellus, koska olin tulkinnut matkalippuja väärin. Olemattomilla yöunilla varustettuna jonotin väärän lentoyhtiön Check-inillä. Saavuin Lufthansalla Bilbaohon, joten oletin myös palaavani sillä. Oikea lentoyhtiö oli kuitenkin Portugalian Airlines, ja sen Check in sijaitsi aivan toisaalla. Päästyäni sinne virkailija totesi myös, että minulla on liian painava laukku... Tottakai siitä oli maksettava 50€ ylimääräistä. Samassa rytäkässä tajusin, että en ottanut taksista kuittia, joten siitä ei voi veloittaa koulua. Mikäpäs siinä rikkaalla opiskelijalla..

Onneksi kuitenkin löysin viimein oikealle portille, ja kotimatka alkoi:) Lento meni Portugalin kautta, jossa oli myös koneen vaihto. Portugali oli siinä mielessä mielenkiintoinen vaihtokohde, että Lissabonin kenttä on aivan eri suunnassa, kuin Suomi.

Paella vaihtui lennolla tämmöisiin eväisiin:)


Ei hyvästi, vaan näkemiin Bilbao ja Espanja!

Tädin ja hänen miehensä vastaanotto-komitea oli minua vastassa Helsinki-Vantaalla, tosin väärässä terminaalissa:D Mutta siitäkin selvittiin Hyvin ruokittuna oli raskaan matkustuksen runtelema savolaespoeka valmis nukkumaan. Sunnuntaina oli vielä hauskasti American Car Show edessä:)

Kummosia kuvia en ACS:stä ehtinyt räpsiä..
School's out!


Sunnuntaina käytiin tosiaan Joonatanin kanssa American Car Showssa. Olihan tuolla hienoja biilejä! Kuvamateriaalia on sieltä tosin niukasti.. Enideis, sunnuntai vietettiin vielä Helsinki-iltaa Mellunmäessä. Maanantain junamatka oli pitkä ja hiostava, mutta VR oli kerrankin ajoissa!

Kaikenkaikkiaan aivan mahtava ja uusia kokemuksia täynnä oleva reissu takana. Uskoisin, että reissu oli jokaisen hetken ja euron arvoinen. Hengissä ja terveenä takaisin Iisalmeen saavuttu, ja täälläkin on kesä alkamassa! Kuten jo todennut olen, matkakassaa keräämään ja uutta reissua suunnittelemaan!

Kiitos teille, lukijat. Toivottavasti saitte edes jonkinlaisen kuvan tästä minulle suuresta reissusta! Peräkammarinpoika hiljenee, ja päättää tämän blogin tähän, ehkä tulevaisuudessa saatte lukea uusista reissuista samaisesta osoitteesta:)

Jos teille tarjotaan mahdollisuutta lähteä ulkomaille töihin tai vaihtoon edes hetkeksi, tarttukaa ihmeessä siihen!

Adios amigos!

-Jusi


Jusi hiljenee, mutta Bilbaon kadut odottavat edelleen sinua!










maanantai 14. huhtikuuta 2014

Case Guggenheim

Eilen tuli täyteen kolme viikkoa erilaisen kulttuurin keskellä oleilua täyteen. Vastahan tuo ensimmäinen työpäivä oli. Bloginkirjoitukseen ei vieläkään meinaa joutaa..

Kyllä peräkammarinpojalle on ollut monipuolinen reissu. Tuntuu vaan, että nyt tulee vastaan niitä kymmeniä miljoonia asioita, mitä on vielä tekemättä, kokematta ja näkemättä. Alussa ajatteli, että "onhan tässä nyt näitä viikkoja, käydään tuolla sitten joskus". Jostain syystä on jäljellä enää muutama päivä, mutta tekemistä useammallekin päivälle.

Päämääränä pääsykokeet!

Työviikko meni nopeasti, kaikenlaista pientä puuhaa kyllä löytyi. Osa projekteista meni eteenpäin ja jonkinverran tuli uutta työtehtävää. Palaaveria Mr.Candinan kanssa kyllä riitti.. Mr. Candinan tietokone hyytyi, ja syy löytyi mahdollisesti siitä, että kone oli aivan täynnä skeidaa, eli pölyä. Näytönohjain oli myös irti liitoksistaan, joten ei ihme jos kone ei toimi kunnollisesti. Rambo korjasi tämänkin.


Vanha tulostin sai väistyä uuden ja uljaan tieltä!

Kolmen vuosisadan pölyt löytyi täältä..
R2-D2 from Star Wars. Sometimes I think our
office is a museum.

Imurointitiimi.
Tiistaina koitti viimein se hetki, kun päätin sukeltaa taiteen syövereihin, ja lähteä Guggenheimiin. Tiesin, että  en ehkä ymmärrä siellä olevaa taidetta, mutta tällä reissulla olen tottunut kaikkeen erilaisuuteen. Kiertämiseen meni n. 2 tuntia, mutta aivan kaikkiin näyttelyihin ei enää edes illalla päässyt. En oikein osaa sanoa onko tämä ihan pakko saada Helsinkiin..

Guggenheim on valtavan iso rakennus, ja sieltä löytyy monenmoista eri näyttelyä. Taide on modernia ja paikoin melko abstraktia. Näyttelyistä ehkä eniten nautin Yoko Onon taiteesta, jolle oli varattu kokonainen kerros museosta. Olisin ottanut kuvia, mutta siinä vaiheessa kierrosta oli tehty varsin selväksi, että valokuvaaminen näyttelyissä on kiellettyä. Joten seuraavaksi näytettävä kuvamateriaali on vääryydellä riistettyä, mahdollisesti rangaistuksen alaista!
Tällaisia teoksia kävin ensin kurkkaamassa, ei oikein auenut..


Vielä jaksaa, viimeinen mutka!!
..Perillä, mutta missäs se taideteos on?:o

Otin kuvia piirrustuksista, niin saadaan Nerkoonniemellekin oma Guggenheim!
Huomatkaa varsinkin teoksen kaarevat muodot, erinomaisen
kiehtovaa sijoittelua :o Ei kyllä oikein auenneet nämä..
Led matrix
Nämä oli oikeasti ihan hienoja jutskia. 9kpl tämmöistä Led-paneelia,
joissa juoksi teksti kolmella eri kielellä: englanniksi, espanjaksi ja
baskiksi

Kuulia.
Jokainen saa itse keksiä tarinan näille..

Christian Marday on tehnyt tämän teoksen 80-luvun lopulla. Se on elokuva,
joka sisältää lyhyitä pätkiä sadoista elokuvista. Niissä pätkissä esiintyy aina jotenkin
kellonaika ja kaikki tapahtuu "reaaliajassa" , eli jos klo on 17:55 elokuvassa, on se
oikeastikkin sen verran!

Tämän kuvan ottamisen jälkeen minut pidätettiin.
 Kuvassa näkyvä punainen artikkeli oli joidenkin mielestä näyttelyn hämmästyttävimpiä teoksia. Minun mielestä kuvassa on kuitenkin pala seinää.


Guggenheimistä kotiuduttuani lähdettiin Juhan ja Maijan kanssa etsimään rokkimestaa Casco Viejosta. Ja sellainenhan sieltä löytyi, aivan täynnä kaikenlaista tilpehööriä oleva paikka.

Arvatkaa, mikä on paikan omistajan lempiartisti nro 1.

Lisää vinkkejä paikan pääartistista..




Välillä on ihan mukava käydä ulkona syömässä.

 Saatiin uusi monitoimikone Gandina Groupille alkuviikosta. Ricohin tyyppi kävi kouluttamassa henkilökuntaa tämän käyttöä varten. Kyllä nyt toimii!





Keskiviikkona meiltä loppui vesi, pari päivää meni
ihan kuivinsuin..
 Oli aiemmin puhetta Ku klux klaanin museosta. Keskiviikkona muistin asian, ja lähdin heti töiden jälkeen katsomaan, että mitä kaikkea sieltä oikein löytyy. Paikkahan ei suinkaan kerro Ku klux klaanista, vaan Semaine Saintesta, eli pääsiäisviikosta. Täällä Baskinmaalla sitä vietetään melko perinteisesti ja hartaasti. Viiko sisältää erilaisia paraateja, ja tapahtumia niin kirkoissa, kuin kaupungin kaduilla.

Museossa oli paraativaunuja, ja ihan täysikokoinen kuvaelma pääsiäisviikon tapahtumista ison kirjan mukaan.

Kaikki tietää tämän tarinan.

Seinät täynnä julisteita, ja noissa akvaarioissa oli miniatyyrikoossa
kerrottu Pääsiäisviikosta. Erittäin yksityiskohtaista taidetta.
Kuvassa pääsiäisviikon tapahtumissa
käytettävät veljeskuntien asut.
Näitä ei Suomessa ihan joka päivä vastaan tule..




Viimeinen ehtoollinen.

Täytyy pääsiäisviikolla käydä ehkä yksi tällainen
tapahtuma katsastamassa..

Send postcards: Done!

Kolmen ruokalajin lounas, 12€, ei paha.. Tämä jälkiruokana.



Perjantaina Mr. Candina vei minut roadtripille. Veimme Josen pojan Ibonin jalkapallotreeneihin about 15km päähän keskustasta. Kenttä, jossa Ibon harjoittelee, on Athletic Clubin virallinen treenipaikka. Oikeastaan kenttiä oli kuusi.

Kyllä täällä nurmikkoa riitti!
Athletic Bilbao, jo vuodesta 1889


Kaverikuva.

Mr.Candinan poika kuuntelee rokkia!






Perjantaina käytiin pelaamassa vähän pöytäfudista Casco Viejossa paikallisten tovereiden kanssa. Ei vaan oikein meinaa pärjätä noille jalkapallon ystäville edes pöytäversiossa..

Hävisin 100-0


Friends of Serrano

Maailman suurin jäätelö
Tänään mennään katsomaan fudisottelua. Bilbaon oma Athletic Club pelaa kotiottelun vielä hiukan keskeneräisellä jalkapallostadionilla. Älkää kysykö ketä vastaan peli on, koska lipunkin saan vasta illanhämärissä Ikeriltä.

Terveisin,

Viimeistä viikkoaan Bilbaon lämmössä viettävä Jusi

Lauantaina oli vielä tämännäköistä, ja nyt maanantaina
pitäisi mennä peliä katsomaan tuonne:o